Kiertotaloudesta puhutaan paljon tällä hetkellä. Se voi tarkoittaa monenlaisia asioita – mikä on MEA:n näkökulma kiertotalouteen?
Aloitetaanpa ihan alusta, mitä oikeastaan on kiertotalous?
Elämme tällä hetkellä enemmän tai vähemmän ns. lineaarisessa taloudessa, jossa tuotteiden valmistukseen käytetään neitseellisiä materiaaleja, ja käytön jälkeen tuotteet hävitetään tavalla tai toisella. Kiertotalous on lineaarisen talouden vastakohta ja perustuu sille, että tuotteiden elinkaari pitenee ja elinkaaren lopussa materiaalit hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti uudelleen. Kiertotaloudessa talouskasvu ei ole riippuvainen luonnonvarojen kulutuksesta.
Kiertotalous luo edellytyksiä monelle erilaiselle liiketoiminnalle, joihin kuuluvat mm. erilaiset jakamistalouden ratkaisut, korjaus- ja muokkauspalvelut, uudelleenkäyttö ja kierrätys.
MEA upcycle studio toimii kiertotaloudessa pidentämällä jo olemassa olevien tekstiilimateriaalien elinkaarta käyttämällä tekstiilejä uudelleen sitten kun niiden alkuperäinen elinkaari sellaisenaan on lopussa esimerkiksi vaatteen rikkoutumisen takia. Samalla säilyvät kierrossa materiaaliin sitoutuneet resurssit, kuten puuvillan kasvatukseen tarvitut vesi ja kemikaalit.
Oletko kuullut etusijajärjestyksestä?
Etusijajärjestys määritellään jätelaissa, ja tarkoittaa sitä, että ensisijaisesti käytöstä poistetut tuotteet ja materiaalit tulee käyttää uudelleen. Vasta tämän jälkeen materiaalit tulisi kierrättää. Jos kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei ole mahdollisia, ne voidaan käyttää hyödyksi esimerkiksi energiantuotannossa tai hävittää. Ensisijainen tavoite on siis ennaltaehkäistä jätteen syntyä.
MEA upcycle studio käyttää materiaalinaan kuluttajan käytöstä poistuneita, rikkoontuneita tai muuten käyttökelvottomia tekstiilejä, pääasiassa vaatteita. Tätä kutsutaan myös post consumer jätteeksi. Vaikka esimerkiksi housut olisivat rikki yhdestä kohtaa, on niissä vielä paljon käyttökelpoista materiaalia jäljellä. Käyttämällä tekstiilejä sellaisenaan hyväksi jatketaan niiden elinkaarta merkittävästi, sillä tällä hetkellä käyttökelvoton tekstiilijäte poltetaan Suomessa sekajätteen mukana.
Kun hyödyttömän materiaalin arvo nousee, puhutaan englanniksi termistä upcycle. Sanalle ei ole hyvää suomenkielistä vastinetta, mikä on harmillista sillä arkikielen termi kierrätys tarkoittaa ennemminkin materiaalin kierrätystä teollisen prosessin kautta kuin MEA:n toimintaa. Rikkoontuneen tai vaikkapa maalitahraisen farkkuparin arvo ei ole merkittävä, mutta uudelleenkäyttämällä materiaalin ja antamalla sille uuden elämän, sen arvo jälleen nousee.
Vuonna 2025 lain mukaan myös tekstiilille on järjestettävä erilliskeräys, ja Suomessa onkin varauduttu tähän mm. aloittamalla ensimmäisen poistotekstiiliä käsittelevän laitoksen rakentaminen Varsinais-Suomeen. Tekstiilijätettä syntyy yksinään Suomessa valtavat määrät, arvio vaihtelee 13-18 kg välillä asukasta kohden! Näin suuria massoja käsittelemään tarvitaan teollista mittakaavaa ja uusia kuituinnovaatioita, jotka pystyvät käyttämään tekstiilijätteen hyväkseen.
Kaikessa innostuksessa etusijajärjestys tuntuu kuitenkin välillä unohtuvan. Kaikkein ekologisin tapa jatkaa vaatteen elinkaarta on muokata tai uudelleenkäyttää se sellaisenaan. Lisäksi tällaisella yritystoiminnalla on paikallisesti työllistävä vaikutus ja se pitää yllä käsityöosaamisen tasoa Suomessa. Suosimalla paikallisia huolto-, korjaus ja muokkauspalvaluja tuottavia yrityksiä kuluttaja voi pitää huolta siitä, että myös tämä liiketalouden osa pääsee kukoistamaan kiertotalouden moninaisessa ympyrässä.
Haluatko tietää lisää vastuullisuudesta MEA:n toiminnassa. Tutustu aiheeseen tästä!
