Tällä viikolla on vietetty Vaatevallankumouksen kampanjaviikkoa.
Kahdeksan vuotta sitten Bangladeshissa Rana Plazan vaatetehdas romahti, ja sen seurauksena yli tuhat ihmistä kuoli ja 2500 loukkaantui. Tämä tragedia pysäytti monet ja syntyi vaateteollisuuden läpinäkyvyyttä vaativa Fashion Revolution liike, suomeksi Vaatevallankumous. Kampanjaviikolla kuluttajia kannustetaan kysymään vaateyrityksiltä ”Who made my clothes?”. Kysymys vaatteiden alkuperästä on edelleen ajankohtainen, sillä vaateteollisuuden on arvioitu työllistävän globaalisti yli 75 miljoonaa ihmistä, ja se tarjoaa tärkeää työtä esimerkiksi kehittyvien maiden naisille. Valitettavan usein työstä ei vieläkään makseta elämiseen riittävää palkkaa tai työolot ovat vaaralliset.
Vaatevallankumouksen kampanjavuosien edetessä huomiota on ryhdytty kiinnittämään vaatteiden viimeisen valmistusvaiheen, ompelun, lisäksi myös muuhun tuotantoketjuun. Tänä vuonna onkin kysytty myös ”Who made my fabric?”. Tämä nostaa esiin muotiteollisuuden toisen ongelman: pitkät tuotantoketjut ja niiden aiheuttamat ongelmat. Yritysten voi olla hankalaa, ellei mahdotonta, saada tietoonsa esimerkiksi raaka-aineena käytetyn puuvillan alkuperää.
Pikamuoti ei ole todellisuudessa halpaa, ja sen hinnan maksajana on esimerkiksi ympäristö. Nopeasti muuttuva muoti, heikkolaatuiset materiaalit ja helposti rikki menevät vaatteet aiheuttavat ympäristölle kuormitusta monessa eri valmistuksen vaiheessa. Kun vaate hylätään, kaikki resurssien kulutus on ollut turhaa. Siksi onkin aiheellista vaatia hyvien työolojen lisäksi myös laadukkaita materiaaleja, jotka valmistetaan ympäristöä kunnioittaen.
Materiaalin laatu on tärkeä asia myös tekstiilien kiertotaloutta ajatellen. Jos vaate on valmistettu huonolaatuisesta materiaalista sitä ei kannata korjata, eikä materiaalin uudelleenkäyttö sellaisenaan ole kannattavaa. MEA upcycle studio käyttää materiaalinaan käytöstä poistuneita farkkuja, ja materiaalin laadun heikentymisen vuosien varrella verrattuna esimerkiksi 80- ja 90-luvun farkkuihin huomaa selvästi. Onneksi farkku on vahva materiaali, ja monelle nykypäivän farkkuparille löytyy edelleen käyttöä, vaikka farkkujen sisältämän elastaani onkin huomioitava jo upcycle-tuotteen suunnitteluvaiheessa. Lue lisää aiheesta täältä.
Haluankin kannustaa kaikkia osallistumaan Vaatevallankumouksen kampanjaan, ja kysymään vaateyrityksiltä ”Who made my clothes, who made my fabric?”. Lataa ja tulosta kampanjakyltti tästä tai tästä, tägää vaateyritys, ja näin lähetämme maailmalle viestin, jossa vaadimme vaateteollisuudelta entistä parempaa läpinäkyvyyttä.
MEA upcycle studion vaatteet on valmistettu yhden naisen yrityksessä Orivedellä. Minulle yrittäjyys on ennenkaikkea sitä, että saan tehdä arvojeni mukaista työtä vaatteiden parissa kestävällä ja ekologisella tavalla. MEA upcycle studion käyttämä materiaali on peräisin joko suoraan kuluttajilta lahjoituksena, tai poistotekstiiliä joka on kerätty yhteistyössä Nextiilin kanssa.
