Oletko miettinyt omaa vesijalanjälkeäsi? Tiedätkö mitä tarkoittaa piilovesi? Entä miten tämä kaikki liittyy MEA upcycle studion toimintaan?
Maailman vesipäivää vietettiin 22.3. ja päivän kunniaksi pohdin MEA:n sosiaalisen median tileillä veteen liittyviä asioita. Sain julkaisuista hyvää palautetta ja aihe selvästi kiinnosti ihmisiä, joten päätin kirjoittaa aiheesta nettisivuille vähän laajemminkin.
En varmastikaan ole kovin väärässä jos väitän, että maapallon mittakaavassa meidän suomalaisten suhde veteen on melko ainutlaatuinen: elämme puhtaassa ja vesirikkaassa ympäristössä, jossa harvoin tulee ajatelleeksi miten itsestäänselvänä pidämme puhdasta vettä. Maailmassa kuitenkin elää kaksi miljardia ihmistä ilman puhdasta ja turvallista vettä.
Vesijalanjäljen avulla voidaan havainnollistaa veden kulutusta, ja siihen lasketaan mukaan kaikki veden käyttö: suoraan hanasta laskettu vesi sekä niin sanottu piilovesi. Vesijalanjälkesi onkin siis huomattavasti suurempi kuin se määrä mitä käytät arkisissa toimissasi! Piilovedellä nimittäin tarkoitetaan sellaista vettä, joka on käytetty kuluttamiemme tuotteiden, kuten vaatteiden ja esimerkiksi ruuan tuotantoon.
Veteen liittyvää tietoa voit lukea lisää osoitteesta vesi.fi.
Tekstiiliteollisuudessa veteen liittyviä ongelmia aiheuttaa paikoin veden runsas käyttö puuvillan keinokastelussa sekä teollisuuden päästöt, jotka voivat saastuttaa vesistöjä sekä pohjavesiä. Resurssina puhdas, makea vesi on niin elintärkeä, että sen on katsottu olevan ihmisoikeus.
Kuinka sitten suhtaudumme tuotteisiin, jotka ovat sidoksissa meidän vesijalanjälkemme sisältämään piiloveteen? Pikamuoti ja tekstiilien halvat hinnat ovat vääristäneet suhdettamme tuotteiden todelliseen hintaan. Hylätyn ja arvottoman vaatekappaleen sijaan uudelleenkäytettävä tekstiili tulisi nähdä arvokkaana resurssina.
Uudelleenkäytetyn materiaalin arvoa voidaan lähestyä kahdesta eri näkökulmasta: materiaalin arvo tuotannossa sekä materiaalin arvo ekologisesti.
Mikäli uudelleenkäytettyä materiaalia verrataan neitseelliseen materiaaliin tuotannon näkökulmasta, se voi lähtöhinnaltaan vaikuttaa edulliselta vaihtoehdolta. Uudelleenkäytetyn materiaalin työstämiseen kuluu kuitenkin paljon aikaa sen käydessä läpi useita työvaiheita. Näihin työvaiheisiin, kuten lajitteluun ja puhdistamiseen käytettyjen resurssien jälkeen materiaalin hinta onkin korkeampi kuin neitseellisen materiaalin. Lisäksi työstämisen hintaa nostaa edelleen se, että uudelleenkäytettävässä materiaalissa pitää huomioida erilaisia vikoja, kuten rikkoumat ja tahrat.
Uudelleenkäytetty materiaali on arvokasta myös ekologiselta kannalta. Materiaalien valmistukseen, olipa kyse sitten pehmeistä tekstiilimateriaaleista, muovista tai metalliteollisuuden tuotteista, kuluu aina resursseja. Esimerkiksi farkkukankaan valmistuksessa puuvillan viljelyyn tarvitaan vettä, lannoitteita sekä torjunta-aineita (ellei kyse ole luomupuuvillasta), maatalouskoneet sekä kuljetus vaativat polttoainetta, kuidun käsittely langaksi kuluttaa vettä sekä erilaisia kemikaaleja. Kaikkien näiden resurssien käyttäminen vaatteen valmistuksessa tekee siitä ekologiselta kannalta tarkasteltuna arvokkaan.
Pidentämällä vaatteidemme elinikää korjaamalla sekä käyttämällä materiaalia hyödyksi sellaisenaan, voimme vaikuttaa sekä tekstiiliteollisuuden hiilidioksidipäästöihin, että pienentää vedenkulutusta. Hyödyntämällä uudelleenkäytettyä materiaalia, kuten vielä käyttökelpoista farkkukangasta rikkoutuneesta tuotteesta, vaatteen elinkaari pidentyy merkittävästi.
Vaikka omien valintojen merkitys voikin usein tuntua kirjaimellisesti tipalta valtameressä, kannattaa muistaa, että muutamankin pienen valinnan merkitys on erimerkiksi käsityöyrittäjille suuri. Ja mitä useampi henkilö pienen valinnan tekee, niiden merkitys kasvaa ja kertaantuu myös globaalisti, sana kiirii ja asenteet muuttuvat pikkuhiljaa.
Kuvassa MEA upcycle studion SCULPTOR lyhyt takki, johon pääset tutustumaan verkkokaupassa.